Näyttelyt

TAIDEKESKUS AHJO, SYSI-SALI: TEEMU SIIKA

Teemu Siikan näyttely Hei! Tulkaa perässä sateenkaaren tuolle puolen. Näytän teille tien Unelmalaaksoon.

Taidekeskus Ahjon Sysi-salissa 24.8.-11.9.2022

Taidekeramiikkaa

Populismi – tuo ikiaikainen vitsaus, tarvitsee nyt rinnalleen enemmän kritiikkiä kuin kenties koskaan. Demokratiat Euroopasta Etelä-Amerikkaan ovat tämän viheliäisen kulkutaudin kourissa. Sen suoranaista seurausta ovat muun muassa Brasilian ylimmän johdon koronadenialismi, Yhdysvaltojen kongressihyökkäys sekä Romanian, Puolan ja Unkarin oikeusvaltioperiaateongelmat ja jonka jälkeläisiä myös brexit on. Puhumattakaan Putinin sodasta Ukrainassa.

Teemu Siikan näyttely, Hei! Tulkaa perässä sateenkaaren tuolle puolen. Näytän teille tien Unelmalaaksoon, koostuu seitsenjäsenisestä veistoslaumasta. Laumasta 10:1 mittakaavaan tehtyjä keraamisia My Little Pony -figuureita. Ponit on rakennettu käsin kivitavarasavesta ja värjätty engobeilla, eli savilietteillä. Harjakset ja hännät ovat hevosen jouhta. Ponilauman avulla Siika käsittelee populismia satiirin keinoin. Teoskokonaisuuden ponien kuvioinnit sekä teoskokonaisuuden nimi, Hei! Tulkaa perässä sateenkaaren tuolle puolen. Näytän teille tien Unelmalaaksoon, tulevat olemaan avain teoksen tulkintaan.

Ponilauman seitsemän sydämet sulattavaa jäsentä ovat Sparkling Boss, Basic Phasic, Baby Q, Baby PS, Stan, Machista ja Japie. Sparkling Boss johtotähtenään muut ponit lähtevät etsimään paikkaansa maailmanhistoriassa. Pyrkien jättämään jälkeensä totalitaristisia yhteiskuntia, joissa vain yksi totuus on sallittu.

Ponien kuviointeina allekirjoituksia. Sparkling Bossin nimikirjoitulset ovat alkujaan lähtöisin edesmenneiden despoottien ja diktaattorien kynästä. Basic Phasicia koristavat nykypäivän Eurooppalaisten diktaattorien ja populistipoliitikoiden nimikirjoitukset. Baby Q:n nimet ovat peräisin maantieteellisen Pohjois-Amerikan populisteilta ja autokraateilta. Baby PS:n (Pasific Solution) allekirjoitukset ovat Oseanian alueelta, Stanin Aasiasta, Machistan Etelä-Amerikasta ja Japien Afrikasta.

Veistosryhmällä Siika pyrkii ottamaan kantaa populismin nousuun, populistisen retoriikan leviämiseen laajemmalle politiikan kentällä, äärioikeiston salonkikelpoistumiseen ja näiden aiheuttamiin ongelmiin oikeusvaltioperiaatteelle. Äärioikeistolaisuus, nurkkapatriotismi, opportunistinen markkinatalous ja populismi ovat arkipäiväistyneet jo miltei huomaamattomaksi osaksi yhteistä arkeamme ja uhkaavat Euroopan ja koko maailman humaaneja arvoja.

Populaarikulttuurissa useiden sukupolvien ajan esillä olleet hahmot ja värimaailma tekevät tuttuudessaan veistosryhmän helposti lähestyttäväksi ja herättävät katsojassa positiivisen tunnereaktion. Tämä houkuttelee työn lähempään tarkasteluun. Tutut hahmot tuovat muistoja ja tunteita lapsuudesta tai omista lapsista tai lastenlapsista. Teoksen varsinaisen viestin herättämien ajatusten ja tunteiden ja lapsuuden muistojen ja tunteiden välisen ristiriidan tehtävänä on saada miettimään teosta tarkemmin sekä saada teoksen sanoma jäämään paremmin muistiin.

Teoksen vaikutuksella Siika pyrkii saamaan aikaan positiivisen identifioitumisen sellaiseen identiteettiin tai ryhmäidentiteettiin, joka tarkoituksellisesti erottautuu populismista. Siika toivoo tämän identifioitumisen tapahtuvan työn kautta positiivisessa mielessä, ilman halveksuntaa ja aggressiota ulkoryhmiä (populisteja ja heidän kannattajiaan) kohtaan. Näiden negatiivisten tunteiden on tutkimuksissa osoitettu vain ruokkivan populistisia ääniä, syventämällä yhteiskuntiemme polarisaatiota ja normalisoimalla vihapuhetta. Vastuu teoksen aiheuttamista tunteista ja sen jälkeisistä toimista on kuitenkin tietoisesti ulkoistettu katsojalle. Satiirinen lähestymistapa on myös yksi teoksen keskeisistä tehokeinoista. Huumorin tiedetään helpottavan asioiden omaksumista.

Veistosten koon on tarkoitus tuoda ponit inhimillisemmälle tasolle kohteina, joihin on helpompi samaistua. Myös aidosta jouhista valmistetut harjat ja hännät sopivat tähän tarkoitukseen. Siika uskoo, että materiaali elävästä olennosta – hevosesta, jota useimmat pitävät sympaattisena ja uljaana eläimenä, joka herättää positiivisia tunteita – lisää ihmisten sitoutumista ja empatiaa hahmoihin. Samoin kuin teoksen pintarakenne, jossa näkyy tasoitetun pinnan sijaan inhimillinen käden jälki.

Sparkling Bossin tunnukset ovat kuolleiden diktaattorien ja populistien allekirjoituksia. Muissa poneissa on elävien diktaattoreiden ja populististen poliitikkojen allekirjoituksia, jokaisen edustaessa kuutta maantieteellistä mannerta. Pinnalla olevat halkeamat ja vauriot korostavat meissä kaikissa vallitsevia henkisiä vaurioita ja haavoja. Tämän tarkoituksena on näyttää populistit haavoittuvina ihmisinä, joiden toiminta voi johtua yrityksestä paikata tätä inhimillistä stressitilaa. Vaikka teot ja ajatusmallit olisivat vääriä, inhimilliset tunteet kuten pelko ja ahdistus, voivat olla niiden juurisyynä. Kaikki populistit eivät todennäköisesti ole megalomaanisia ​​ja narsistisia itseään ylistäviä yksilöitä, kuten vahvasti epäilen esimerkiksi entisen presidentti Trumpin olevan. Toisaalta halkeamat kuvaavat myös populismin ilmiönä synnyttämää yhteiskunnan säröytymistä.

Teoksen nimi viittaa osaltaan populistiseen retoriikkaan, jossa asiat tehdään mustavalkoisiksi ja joka usein liittyy tai käyttää tunnettujen myyttien ja saagojen elementtejä. Tällaisia kertomuksia on jossain muodossa kaikkien kansojen historiassa. Alkaen luomistarinoista, jatkuen hyvän ja pahan taisteluna ja päättyen vanhurskasta kansakuntaa odottavaan palkkioon. Näin kuulijat saavat tarttumapinnan, joka tuntuu tutulta ja johon on helppo samaistua. Vaikka nämä populistisen retoriikan elementit ovatkin vain puhdasta harhautusta ja satua, jolla ei ole varsinaista yhteyttä todellisen maailman monimutkaisiin syy-seuraus-suhteisiin. Samanaikaisesti nimi viittaa myös myöhäisten populistien ja diktaattoreiden kohtaamaan loppuun tuomittuina ja oikeutetusti häväistyinä. Tuskin kukaan, joka tuntee nämä henkilöt ja joka ei ole salaliittoteorioiden sokaisema, voi nähdä näitä historiallisia henkilöitä positiivisessa valossa.

Yksittäisten veistosten määrä tässä installaatiossa viittaa luvun seitsemän merkityksiin eri kulttuureissa. Kyseisellä numerolla on ollut ja on edelleen vahva symbolinen merkitys lukuisissa kulttuureissa ympäri maailman. Lähtien aina yhteisöistä, joista on säilynyt kirjallista perimätietoa. Siikan mainitsemia esimerkkejä ovat muun muassa babylonialaisten luomistarinaan, Enūma Eliš, joka on kirjoitettu seitsemään savitauluun, raamatulliseen kertomus maailman luomisesta seitsemässä päivässä, maantieteellisten maanosien lukumäärään osana luomiskertomusta, seitsemän kääpiötä Lumikki-sadussa, antiikin Kreikan seitsemän ihmettä, Kreikan seitsemän viisasta, seitsemän Jeesuksen viimeistä sanomaa ristillä, seitsemänhaarainen menora, seitsemän helvetin ovea, Saptarishi ja Sapta Matrka, seitsemän chakraa, Buddhan syntyessään ottamat seitsemän askelta, seitsenhaarainen miekka japanilaisessa kulttuurissa, yangin seitsemän pientä symbolia, Istanbulin seitsemän kukkulaa, Atlantiksen seitsemän saarta, Seitsemän kultaista kaupunkia uudella mantereella, seitsemän Cherokee-klaania, Cúchulainnin seitsemän sormea ja varvasta kussakin raajassa ja seitsemän pulippia kummassakin silmässä sekä seitsemän veljestä.

Numeron seitsemän kontekstia voidaan näin ollen muokata vastaamaan kansallisia tai ryhmän sisäisiä uskomuksia ja asenteita. Tällä tavalla, samalla, paikallisilla erityispiirteillä koristellulla tarinalla, voidaan houkutella suurin mahdollinen erilainen joukko ajamaan populistien asiaa äänestysuurnilla. Tällainen tarina voidaan nähdä osana populististen puheiden kerrontaa. Tarina perustuu teoksen nimen hienovaraiseen tulkintaan, jossa ponilauma voidaan nähdä sorrettuna ryhmänä, jonka populistista retoriikkaa käyttävä autoritaarinen johtaja lupaa johtaa uuteen uljaaseen tulevaisuuteen. Erilaiset, tietoiset tai tiedostamattomat assosiaatiot, jotka syntyvät ponilauman jäsenmäärästä, helpottavat tämän viestin sulattamista ja siihen sitoutumista.