Menneet näyttelyt

Taidekeskus Ahjo, Kytö/Liekki-tila: Terhi Ketolainen

Näyttely sisältää liikkuvan kuvan teokset Rajapinta ja BEAM sekä pieniä valokuvavedoksia.

Seison kalliolla tai rannalla, luonnonsuojelualueella tai sen reunalla, Vanhankaupunginlahti kimmeltää edessäni. Kaupunki rakentuu vastarannalla, Kalasataman pilvenpiirtäjät kohoavat kerros kerrokselta. Havainnoin pikemminkin luonnon ”puolelta” ja sieltä käsin, mutta myös haltioidun urbaanien rakennelmien ja luonnon välisestä vastakohtaisuudesta. Ristiriita on käsinkosketeltava, se ulottuu sisälleni asti.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee rajapinnan seuraavasti:

  1. fys. kahden olomuodon yhtymäkohta.
  2. us. kuv. kahden tilan, ilmiön tms. välisestä yhtymäkohdasta.

Tämä kaupungin ja kaupunkiluonnon välisen rajapinnan, yhtymäkohdan, ja sen muuttuminen ajassa ja maisemassa on näyttelyni teema.

Paikallis- ja kaavapolitiikka sekä rakennuttajien intressit määräävät, miten paljon maisemaa ja lähiluontoa nakerretaan. Muutos maisemassa on ajan kuluessa järisyttävä. Koko ajan jotain tulee lisää, mutta paljon myös peittyy ja jää piiloon. Jotain rakasta näkymää ei kohta enää ole. Vuodenajat vaihtuvat, valo on aina erilainen. Tuulen huminaan ja lintujen ääniin sekoittuu jatkuvasti läsnä oleva kaupungin äänimatto, liikenteen kumu, erilaiset kirskahdukset, kolahdukset ja kalke. Metron metallinen vihlonta kuuluu monen kilometrin päästä säännöllisin väliajoin.

RAJAPINTA

HD video, ääni stereo, kesto 12:40 min, Suomi 2025

Rajapinta-teoksen raakamateriaali koostuu valokuvista, joita olen kuvannut useiden vuosien aikana älypuhelimella, liikkuessani kaupunkiluonnossa erityisesti Helsingin Herttoniemen ja Viikin alueilla, tarkoituksena näppäillä muistiinpanonomaisesti kuvia. Materiaalia kertyi huomattava määrä. Ajanjakso kattaa tässä vaiheessa käytännössä kahdeksan vuotta, loppuvuodesta 2016, jolloin otin iPhone SE -puhelimeni käyttöön, syksyyn 2024, jolloin siitä luovuin.

Idea teoksesta alkoi itää keväällä 2024, kun kävin läpi kuviani pilvitallennustilan tyhjentämiseksi. Käytännössä huomasin tehneeni jonkinlaista visuaalista maisemaseurantaa, vaikkakaan en järjestelmällisesti. Teoksen lähestymistapa on havainnoiva ja tiukan kronologinen. Pääosassa on maisema, kiinnekohtana erityisesti rakentuvat ja horisontissa siintävät Kalasataman tornitalot. Ihmisiä ei juurikaan näy. Merkille pantavaa on, että maisema ja kuva maisemasta eivät ole sama asia. Esimerkiksi kännykän kameran objektiivi loitontaa kaukana olevia kohteita suhteettomasti. Täten lopputuloksessa kaupunki ja sitä rakentava teknologia näyttäytyy etääntyneemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Luonto korostuu.

Teoksen äänimaiseman olen koostanut samoilta paikoilta kuvaamieni videoiden ääniraidoilta, joten se on siinä mielessä ”autenttinen”.

BEAM

HD video, ääni stereo, kesto 03:18 min, Suomi 2024

Marraskuu 2017. Seison rannalla, kaislikon humina ympärilläni. Vastarannalla kaupunki muuttuu, kohoaa yhä ylöspäin, betonielementti kerrallaan. Liikenteen ja kaupungin kumu on läsnä koko ajan, se on jatkuvaa ja itsepintaista. Metron metallinen kulku vihlaisee vaimeasti kaukaa. Matalalla mataavat pilvet tekevät kaikkensa pitääkseen esiin pyrkivät auringonsäteet aisoissa. Kunnes niidenkin on annettava periksi. Hetken kaikki on kultaa ja valoa.

Teoksen raakamateriaali on kuvattu yhdellä otolla iPhone SE -puhelimella marraskuussa 2017.

Valokuvat

37 kpl digitaalisia valokuvavedoksia

15 x 21 cm

TAITEILIJASTA

”Taide on minulle otteen saamista kokonaisvaltaisella tavalla siitä, mitä ei voi muutoin ilmaista. Viime aikoina olen pohtinut työskentelyssäni sitä, miten katsomme ja tulkitsemme asioita oman hahmotuskykymme läpi. Minua kiinnostavat ajan läsnäolo ja sen kerrostumat, ihmistoiminnan ja luonnon rajapinta, alati tapahtuvan muutoksen ja hetkellisyyden dynamiikka. Työskentelen pääasiassa maalaamalla, mutta kiinnostuksen kohteet vievät välillä muidenkin tekniikoiden pariin. Annan itselleni vapauden kokeilla eri asioita, niin tyylillisesti kuin teemallisestikin. Pyrin käyttämään hyväkseni myös arkeologin ja tiedetoimittajan taustaani taiteeni sisältöihin ja ilmaisuun. Valmistuin kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta vuonna 2016, ja olen Helsingin Taiteilijaseuran jäsen sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen. Alun perin joensuulaislähtöisenä palaan aina mielelläni Pohjois-Karjalaan työskentelyn, näyttelyiden ja vapaa-ajan merkeissä.”

– Terhi Ketolainen –