Ajankohtaista

Taidekeskus Ahjo, Hiili-tila: Laura Kopio

Laura Kopio

maalauksia

Violence in Me, in You, in Us

Kaiken totuuden ehto on tarpeessa antaa kärsimykselle ääni.” Theodor W. Adorno

Laura Kopio tarkastelee töissään väkivaltaa ja kärsimystä filosofisina kysymyksinä taiteen keinoin. Hänen teostensa kantava teema pohjautuu saksalaisen ajattelijan Theodor Adornon ajatteluun ja alussa siteerattuun lauseeseen. Ajatuksen tausta hänen töissään on pyrkimys nostaa esiin näkymättömiin jäävää kärsimystä joka on yhteydessä väkivallan aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Kokonaisuuden osat ovat dialogissa keskenään tarinassa, joka kertoo vaikutuksista ja seurauksista, joita väkivalta saa aikaan. Kokonaisuus ei muodosta klassista narratiivia, vaan teokset voivat jäädä torsoiksi, puutteellisiksi, ”kuolleiksi eläviksi”.

Hänen maalaustensa ihmishahmoja yhdistää kasvojen osittainen tai kokonaan peittävä naamiointi. Kuvitteelliset ja todelliset tapahtumat rakentuvat uudelleen maalauksissa esiintyvien henkilöhahmojen kautta. Kopio pohtii olemassaoloon, historiaan ja muistoihin liittyviä kysymyksiä vallan näkökulmasta. Kenen menneisyyttä ja mitä historian tapahtumia pidetään arvokkaina, kertomisen ja muistamisen arvoisina? Teossarjassa läsnä ovat nykyhetki ja historia yhteen kietoutuneina, ajan kerroksellisuuden ja levottomuuden näyttäytyessä teoksissa. Kerronnalla hän pyrkii tuomaan esiin nykyhetken ja menneisyyden samankaltaisuuden.

Kopio on pyrkinyt laajentamaan näkökulmaansa aiheen kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen myös Hannah Arendtin poliittisen ajattelun avulla. Ihmisestä paljastuu poikkeusoloissa ennennäkemättömiä piirteitä. Arendt tutki ja kirjoitti natsien keskitysleirien julmuuksia, niiden mahdollistamisesta ja pahuuden arkipäiväistymistä. Arendtin ajattelun keskeiset kysymykset pahuudesta, vallasta ja totalitarismin synnystä ovat olennainen osa työskentelyprosessia, jossa Kopio on pohtinut väkivallan mahdollistumista ja ihmisen pahuutta.

Teoskokonaisuudessa hän käsittelee peittämisen ja paljastamisen tematiikan kautta valtarakenteita, sekä sitä, miten valtakäytännöt ja väkivalta ovat yhteydessä arkipäiväiseen elämäämme, usein tavoilla joiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Teoksissa esiintyvät hahmot ovat kuvauksia ja yhdistelmiä ihmisen henkilökohtaisista hetkistä ja toisaalta kollektiivisesta kokemusmaailmasta.

Hän ei kuvaa vain fyysisen väkivallan aiheuttamia näkyviä muutoksia, vaan ennen kaikkea väkivallan jälkeistä kokemusta, uhrin minäkuvan hajoamista, joka saa teoksissa visuaalisen muodon. Maskit ja kasvojen vääristymät toimivat tämän metaforana.

Teoksissa ihmiset näyttäytyvät loputtomana ajan ja paikan ylittävänä verkostona, jossa nykyhetki ja mennyt kohtaavat, limittyvät toisiinsa ja ovat kosketuksissa. Historia näyttäytyy kollektiivisen trauman monikerroksisena ja -syisenä historiana. Teosten kautta hänen pyrkimyksensä on katsoa kauas tämän hetken muistin ja ymmärryksen horisontin tuolle puolen, ihmiskunnan historiaan ja traumaan, joka on syntynyt väkivallan, alistamisen ja ehdollistamisen eri muodoista.

Maalausjälki Kopion töissä vaihtelee hitaasta ja tarkasta yksityiskohtien työstämisestä nopeaan, hetkelliseen jälkeen. Kopion pyrkimys on luoda näin teoksiin ristiriita tarkan, viimeistellyn ja harkitun ja toisaalta nopean ja hetkellisen jäljen kohdatessa. Lähestymistapa on pyrkimys vahvistaa teosten sisällöllistä puolta.

Theodor Adornon ja Hannah Arendtin ajattelu koostuu monilta osin kysymyksistä ja vaatimuksista. Laura Kopio pyrkii taiteellisessa työssään vastaamaan näihin avoimiin kysymyksiin ja vaatimuksiin kuvataiteen keinoin.

www.laurakopio.com

instagram @laura_kopio

[email protected]